Noumena Helsinki 2023

Aijai, voisiko päivä tai sanotaanko koko vuosi lähteä paremmin käyntiin? Pitkä aamu peiton alla ja siitä rennosti juoksulenkille. Kevään tuntua jo ilmassa, vaikka vuoden ensimmäisiä päiviä vasta eletään. Valkoinen, pari päivää sitten satanut lumi, sopivasti tallautunut tien pintaan, johon nasta joka askeleella narahtaen pureutuu. Aurinko tarjoilee parastaan pilvien lomasta, suoraan kasvoihin, korviin nappeilee Noumena:n "Trough the Element". Hmm... meinaako jo kohti kesää sanoa.

Niin, siitä pääsemmekin päivän aiheeseen. Meinaa nimittäin sanoa myös sitä, että tälle illalle osuu Noumena:n konsertti Helsingin yöhön. Pari vuotta jo Spotify väittänyt Satunnaisen ohikulkijan kuunnelleen vuodessa eniten juuri tämän bändin tuotantoa. Vaikea uskoa, mutta voi se niinkin olla. 

Kuljemme "Ihmisen tietä", kuten konsertin avausbiisi raskaalla poljennolla paikalle saapuneille kertoo. Bändi ottaa heti luulot pois ja antaa yleisölle sitä, mitä se on tullut hakemaan. 

Toisena biisinä tarjoillaan vuoden 2006 albumilta Anatomy of Life "Misanthropolis", joka räjäyttää pankin ja saa permannon kunnolla käyntiin.

Kolmantena uusimman Anima albumin "Saatto". Tässä kohtaa tunnelma ja lämpötila paikan permannolla nousee vielä pari astetta.

Muutama biisi välissä ja sitten kajahtaa ilmoille "Ajaton". Se sai So:nkin silmäkulman herkistymään. Kyllä, kaunista se on... 

Konsertin loppua kohden saimme kuulla biisejä vanhemmilta albumeilta, jotka englannin kielistä tuotantoa. Muun muassa juuri tuolta "Anatomy of Life", jota Spotify on tulkinnut So:n kuunnelleen eniten. Muitakin levyjä tuotannosta ehdittiin liipaista. Pari biisiä, joita ei So tunnistanut. Olisikohan olleet Triumph and Loss tai Absence albumeilta? Ja vielä riitti bändillä puhtia heittää uusin sinkku "Murhenäytelmä" ilmoille. Niin, sanoiko joku, ettei suomen kieli sovi melodiseen metalliin?

Se oli siinä, eiku... kertaalleen takaisin taputettu bändi uudelleen lavalle ja meno jatkuu, valitettavasti kuitenkin enää yhden biisin verran. Olisihan tätä herkkua vielä voinut pari biisiä maistella.

Kokonaisuutena onnistunut keikkakokemus. Musiikki juuri sitä vaikuttavaa Noumenaa, jota tältä konsertilta oli lupa odottaa. 

Joidenkin bändien albumit, kuten tässäkin konsertissa laajalti kuultu Anima tuntuvat haukkaavan joka kuuntelukerta isomman palan otteeseensa ja voimaannuttavat ihmistä yhdessä kuljettujen elämän vaiheiden pyörteissä. Muistuttaa avioliittoa, yhdessä käydään ylä- ja alamäkeen. 

Lavashow tällä kertaa keskinkertainen, toki pitää ottaa huomioon On the Rocks:n tarjoama rajallinen tila ja bändin iso jäsenmäärä. Ei voi leikkiä byrolla, eikä tilaa suuriin eleisiin lavalla. Oikea mitoitus bändin suosion ja keikkapaikan suhteen lienee olennainen asia managereilla mielessä, kun kiertueita miettivät. Kukapa haluasi nähdä puolityhjiä permantoja. Tiedä sitten, maailman luokan materiaalista kuitenkin puhutaan.

Illan päätteeksi Satunnainen ohikulkija toteaa taas saaneensa ainutlaatuisen elämyksen, jollaista ei tähän elämään mahdu toista kertaa. Tässä maailmassa, kun asiat tapahtuvat vain kertaalleen täsmälleen samanlaisina...