Aijai sentään... kyllä oli hienoa istuskella kaatuneen puunrungon päällä juoma- ja evästauolla hiljaisella metsäosuudella päivän lenkillä. Metsä, ladun toisella puolen tummaa isojen kuusien asuttamaa ja ladun toisella puolella matalaa valoisaa koivikkoa. Kontrastin aistii päätä kääntämällä epätodellisen hiljaisuuden vallitessa...
Hiihtoasu märkä, mutta tuntuu hyvältä. Höyry nousee kuumasta hiihtäjästä. Tauko tulee tarpeeseen parinkymmenen km lenkillä. Lämmöt plussan puolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti