Pari kesäpäivää...

Huomenta! Heti aamutuimaan radio tarjoilee mielenkiintoista materiaalia ihmissuhteista ja eroamisesta. 

Tätä elämää, kun voi elää niin monella tavalla. Viisaita naisia äänessä. Uuden parisuhteen solmimisesta keski-iällä puhutaan. Ihminen muuttuu pitkän parisuhteen aikana, toki ilman parisuhdettakin. Sekin, miten läheiset ja ystävät suhtautuvat parin eroon? Tunne voi olla ristiriitainen aiempaan totuttuun verrattuna. Lapsillekin iso asia on. 

Asia monimutkainen. Itselleen tulisi olla armollinen ja tuntea kirkasta vettä liikkuvan ympärillä. Toivo, lienee se sana, jota haetaan. Ihmisen pitäisi tutkia sisintään, miltä tuntuu? Sieltä se helmi voidaan löytää. On hyvä elää suhteessa, jossa voi elää itsensä näköistä elämää.

Lauantaiaamua kertoo kalenteri viettävänsä. Jos vielä pienen hetken aamua tarjoilisi, ihan pieni siivu vaan? Juodaan nyt pari kuppia kahvia alkuun. Eihän ne paperikoneetkaan hetkessä käynnisty. Taivaskin vettä antaa.

Lenkille mennessä vanhempi rouva hississä ihmetteli, näyttöpaneelin rikki ollessa, miksei ole korjattu ja kuka kyynärpäällä lienee rikkonut tai olisiko joku huonekalu osunut kuljetuksessa. So, totesi, ettei oikein osaa siihen mitään järkevää sanoa, tuo vandalismi, kun on vähän vierasta maaperää. Nainen maskin takaa nyökkäsi ja mutisi, ettei siihen kukaan oikeaa vastausta tiedä, jotta "puhumatta paras".

Laitetaan tähän väliin päivän sapuskat. Pari viimepäivää, kun eineksillä eletty. Hieman huono omatunto siitäkin tulee. Popsiessa ajatus lentää... niinhän se on, jossakin kohtaa se vapaan sielun leuhottaminen loppuu. Maailmalla liitäessä matka katkeaa ja ajatusta antaa. 

Ruuasta puheen ollen, tuo So:n kahvin juonti. Sehän on mennyt ihan lapsen kenkiin. Ei tahdo edes kokonaista pannua enää päivässä mennä, aiemman kolmen sijaan. Taitaisi olla viisainta laittaa tauolle kokonaan.

Kauppareissulla muutama sana vaihdettiin talon asukkaiden kanssa. Tämän kerroksen leidin kuulumiset, kesäkuusta asti taloa asuttaneensa kertoi. Takaisin tullessa neloskerroksen vanhempi heppu ihmetteli ulko-ovien jäykkyyttä. Kuntosalilla kuulemma pitää käydä, jotta ovia jaksaa auki vääntää. Niin, onhan ne ovensulkijat aika jäykkiä tosiaan.

Sisätilan lämpömittarikin tarjoilee taas lähemmäs 28 astetta. Varmaan täytyy antaa parveketta ruuan jälkeen. No nyt se parveke näyttää tuovan mieleen kaikenlaista. Huomaa, että vatsaosasto saisi hieman litteämmältä näyttää. Tarkoittaa kovempaa ahertamista lenkkipolulla. Ei se kesäloma hyvää tee auringossa löhöävälle kropalle.

Mitähän tekemistä tähän viikonloppuun voisi keksiä? Miten olisi Vallisaari? Sinne, kun lauttareittiä tarjoilevat pääkaupunkimme kauppatorilta, Lyypekin laiturilta. Siellä kertaalleen joskus käyneenä muistaa historian havinaa nauttineensa. Vähän filttiä nurmelle ja kuohuvaa juomaa laseihin… Alkaisikohan siinä olemaan resepti valmis? Että, mennäänkö?

Tämä kesä tuntuu menneen ohi heittämällä. Ei So:n eläessä ole näin nopeasti mennyt. Mahtaakohan muilla olla sama tunne?

Iltapäivä jo aika pitkällä alkaa olla. Mitä se kello sanoo, 19:54. Kesän sadetta ja Spotify soittolistaa tälle päivälle tarjoili. Sitä Vallisaarta voisi katsella tarkemmin sitten huomenna...

---

Toinen kesäpäivä ja Vallisaari

Huomenta sanoo. Kahvia koneeseen. Tänään otamme suuntiman kohti Vallisaarta. Aiempi postauskin kohteesta löytyy. Vähän junailua ja veneilyä matkaan tarvitaan... Ja sit ollaankin jo liikkeellä. Helsinki tarjoilee kukkaloistoa.

 

 

Vielä parikymmentä minuuttia keinuvaa merellistä aallokkoa ja saavumme Suomenlinnan eteläpuolelle, Vallisaaren rantaan. Jonkin verran näyttäisi vierailijoita olevan liikkeellä, ei ruuhkaksi asti, katoavat saaren poluille. Sen verran laaja alue kuitenkin.

 

Vallisaari tarjoilee historian havinaa, Kustaanmiekan salmen yli näkymää Suomen linnaan ja kesän lämpöä. Johan se alkaa ruokakin maistua päivän helteessä. Tässähän sopiva maisemapenkki olisi, kuohuvat laseihin ja maistelemaan, kippis!

 

Vuosina 1943-44 Kuninkaansaaren puolella sijainnut ilmatorjuntaluotain Raija II taisi tehdä hyvää työtä paljastaen jo 100 kilometrin etäisyydeltä lähestyvät pommikoneet. Säästi Helsingin monelta tukalalta iskulta.

Paluumatkalla veneilyn jälkeen vielä yhdelle, päivän tunnelmaa muistelemaan rantabaariin. Kohde osoittautui tälläkin kertaa hienoksi kokemukseksi ja vasta illalla kotiinpaluun salli, hyvässä seurassa siitä nauttien. Tämä tekeminen saa arvosanan 5/5. 

So suosittelee kaikille kesämielisille...