Rullis- ja maantiekauden avajaiset 2024

Jees, nyt on sitten kesä virallisesti auki! Ai mistä tietää, no senhän tietää siitä, että Satunnaisen ohikulkijan voi tavata maantiefillarin tai rullaluistimien päällä, tien päältä.

Fillarin osalta homma polkaistiin käyntiin jo viikolla 16, jonka jälkeen näimme takatalven. Muutama päivä kunnon pyrytystä ja aurauskalustoakin tarvittiin pohjolan eteläisillä leveyspiireillä. Sauvarullaluistelu sitä vastoin saatiin käyntiin vasta viikolla 18.

Sauvojen kärjet teroitettiin ennen ekaa lenkkiä totta kai viimekauden pyöristymiltä. Vaikka kovametallipalat noissa on, tuppaavat teroitusta aika-ajoin vaatimaan. Aika hyvin tuo timanttikivi kärkeä syö, vaikka lähinnä tarkoitettu uistimen koukkujen teroitukseen. 

Aiemmin omakotitalossa asuessa homma oli helppo hoitaa pihalla kulmahiomakoneella, mutta kerrostalo-olosuhteissa ei oikein viitsi kipinäsuihkua tarjoilla edes parvekkeella. Ainakin olisi hyvä tarkistaa vakuutusehdot ennen kuin rälläkän lauluun liipaisee.

Renkaitahan vaihdeltiin viime vuonna, eivätkä juuri ehtineet kulua yhden kauden aikana profiilin osalta. Jaa, no tarkemmin katsoessa, voisihan toi kääntääkin.

Joo, tuli taas ekalla lenkillä huomattua, ettei se juoksijan kunto riitä rullishommaan suoriltaan, vaikka tota juoksua alle koko talven tehtykin. Ja sekin, että kun tarkoitus oli ottaa ihan rauhallinen ensimmäinen lenkki luokkaa 15 km kevyellä tekemisellä, tulla kotiin virkistyneenä ja suihkun jälkeen tutkailla tilannetta, kävikin niin, että sattui alkumatkasta selvästi kilpailuhenkinen pyöräilijä samalle kevyen liikenteen väylälle. Ja senhän tietää miten siinä käy...

Ensin about samaa vauhtia mentiin, So takaa hissukseen lähestyen. Tässä vaiheessa ei vielä ollut tiedossa tuon fillarihemmon luonteenlaatua. Kun rinnalle päästiin, alkoi kaveri laittaa fillariin lisää hönkää. Selvästi otti luonnon päälle kahdeksan pyöräinen ohittaja. Joo, no ohi toki mentiin, ei siinä normaali pyöräilijä mitään mahda, ellei maantiekuskista kyse ole. 

Mutta kaveri oli kuitenkin sen verran sisukasta tyyppiä, että jäi peesaamaan ja sinnitteli pitkään takana. Yritti perinteistä väsytystaktiikkaa. No, eihän tuossa mitään ongelmaa keskikesällä olisikaan ollut, mutta ekalla lenkillä homma oli hieman työlästä. Jo 4-5 km kohdalla oli kaveri jäänyt reilusti taakse, mutta niin oli myös Satunnaisen rullaluistelijan takki tyhjä. Tässä vaiheessa onneksi sai kääntyä pois pääväylältä ja kaveri oli sitä vastoin jatkamassa suoraan. Eli voittajana selvittiin kauden ensimmäinen kisa, mutta verot tuli maksettua ja hinta oli sen verran kova, että oli pakko ottaa loppureissu rauhallisemmin, muutamalla huohotuspysähdyksellä höystettynä. Auta armias, jos se fillariheppu olisikin kääntynyt vielä perään, samaan suuntaan, eikä olisi jatkanut suoraan. 

Joo, hyvinhän se loppumatka sitten meni ja rauhallisemmissa merkeissä muutenkin. Lenkki jäi reiluun 10 kilometriin, mutta oli ihan riittävä. Seuraavalla reissulla voi mennä jo hieman pitemmän tai sitten tämä sama, mutta ilman taukoja tasaisen vauhdin taktiikalla, ilman kisatunnelmia. Tai mistä sen tietää, mikä kisa-asetelma silloin sattuu kohilleen osumaan. Toi kisailu ja kiire, kun tuntuu olevan meillä kaikilla verissä näin keväisin, kuin lehmien laitumelle kirmatessa pitkän talven jälkeen. Kuka sieltä navetan ovesta ekana ulos ehtii. So:llahan ei tunnetusti ole voimakasta kilpailuviettiä, joten oma tekeminen ei tietenkään voi olla syynä tällaiseen, ei tietenkään.

Juu, fillariinkin piti tämän kauden alkuun vähän tilannetta tarkistella, koska takarengas oli talven aikana tyhjentynyt omia aikojaan ja havaittiin loppuun ajetuksi. Oli tosiaan jo niin loppu, että pintamateriaali oli paikkapaikoin kulunut pois ja alta paistoi sidosharso, jonka alla vissiin olisi ollut pistosuojaus. Vai onko se harso juuri se pistosuojaus? Kuka noista niin tarkkaan tietää, pääasia, että kestää.

Vanhat renkaat olivat Continentalin Gran Prix 4000 S sarjaa ja tämä uusi takarengas nyt 5000, 25mm leveydellä, 215 gramman painolla. 

Nähtäväksi jää, miten paljon ajetaan kilometrejä. Testien mukaan lähemmäs 11 tkm voidaan päästä, olosuhteista riippuen tietenkin. Ja reilun kymmen prosenttia pienempää vierintävastustakin lupailevat verrattuna pitkään tarjolla olleeseen 4000 sarjalaiseen.

Työmatkalenkkiä tälläkin jo ehditty pistellä. Hyvinhän se rullaa, mutta ei eroa vahaan renkaaseen ajossa huomaa. Joka tapauksessa keskivauhti on useimmiten luokaa 27 km/h, joten toimii! 

Toki maantiereunassa nopeudet olisivat kovempaa tasoa, mutta kevyenliikenteen väylillä riittävää ja varsinkin ison kirkon ihmisvilinää lähestyttäessä toisinaan mennään jo turvallisuuden äärirajoilla.

Johan tälläkin vehkeellä ehdittiin kisatunnelmiin päästä kertaalleen, kun sattui sähköpyöräheppu tietä ylittämään ja oli vähällä ajaa suoraan So:n eteen kevyenliikenteen väylälle, So:n tullessa väylää pitkin täydessä vauhdissa. Kaveri tajusi tilanteen onneksi hieman ennen ja hidasti. Saattoi ajatella, moottorilla matkatessaan, että helposti sitten kohta omille teilleen tuon peruspyöräilijän eteen kiilaa, vaikka tässä hieman periksi joutui antamaan.

No, kävikin niin, että tultiin peräkanaa loppumatka, reilut viisi kilometriä. Kaveri pääsi peesiin ja roikkui siinä kuin iilimato koko matkan. Okkei, killed by death, let's go catch me if you can! 

Mielessä kävi ajatus, että eikö se moottorilla varustettu maastopyörä olisi se, jonka kuuluisi olla tämän kaksikon veturina, ei lihasvoiman? Nooh, säästettiin akkua ja samalla kerättiin sekin lihaskehitys talteen omiin reisiin. Ei sillä moottorivehkeellä taida tosiaan päästä juuri 25 km/h nopeammin, mitä nyt sitten peesissä totta kai. Niin ja sanottakoon nyt sitten sekin, että jos vastatuulta olisi ollut yhtään enempää, olisivat osat vaihtuneet heti.

Joka tapauksessa huomaamme kisakauden... eiku siis kesäkauden taas käynnistyneen iloisissa merkeissä. Kyllä kelpaa. 👍

Takatalven kevätkymppi unelmakelissä 2024

Nonni, on tullut taas se vuodenaika, joka kutsuu kesäkauden avajaisiin. Meinaan, juoksutapahtumien osalta. Juoksuahan tehdään ympärivuotisesti ja kesäkauteen osuu sitten muutama häppening, joissa poimitaan vuoden tekemisen hedelmät. 

Eihän noihin tapahtumiin kannata itseään kiusaamaan lähteä. Että, maksaisi siitä tosissaan kilpailemisesta ja tulisi pettyneenä maaliin kellon näyttäessä liian isoa lukemaa. Ehei, se on taakse jäänyttä elämää. Vai onko? Mieli voi muuttua lähtölaukauksen kajahtaessa. Otetaan siitä selvää, kunhan tästä viikkoa ennen kisapäivää kohdatusta takatalvesta ensin selvitään. Nastalenkkarit jo laitettu naftaliiniin ensi talvea odottamaan, ei kai niitä sentään enää tarvita?

Tosiaan viikko aikaa tuohon perinteiseen kulttuurilenkkiin. Kuten viime vuonnakin, So osallistuu kympin nautiskeluosuuteen. Tarkoittaa rentoa menoa, pk-lenkin ajatuksella, musaa kuunnellen ja tapahtumasta nauttien.

Niin, monta vuottahan kyseistä järveä on tullut kierrettyä puolimaratonin muodossa. Yleensä kisoissa, mutta joskus ihan omaksi ilokseenkin ilman tapahtumia. Ja rulliksillahan tuo on ollut peruslenkin osa vuosikausia. Viime vuosina puolikkaan juoksussa ongelmaksi ovat muodostuneet ennen maalia, 5-3 km kohdalla jäykiksi vetäneet polvitaipeet. Itse polvet ihan ok, mutta taipeet jumittaa ja on pakko pysähtyä venyttelemään hetkeksi, jonka jälkeen taas juoksu jonnin matkaa onnistuu. Tätä venytyksen/juoksun toistoa se on ollut sitten maaliin asti. Kympissä ei mitään ongelmaa ole toistaiseksi havaittu.

No niin, viikko käy kohti viikonloppua ja fiilistely alkaa nousta ajatukseen. Nettiä tutkaillessa vielä ehti ennen kisapäivää tulla vastaan tällainenkin ihmisen hauskuus. Toki tämä jo monta vuotta vanha tieto, mutta ei ole So:n silmään osunut. Tiedä sitten, josko sopisi kisa-alueellekin turvaksi, mylvivien maratonhärkien hyökätessä liikkeelle massana lähtölaukauksen jälkeen.

Manchesterissa, Isossa-Britanniassa, kun ihmisillä näyttää olevan ongelmia seurata omaa liikkumistaan katseen viipyessä luvattoman pitkiä aikoja kännykän näytön syövereissä, toki myös täällä meillä. Kuulemma tutkimusten mukaan 27 % siellä liikkuvista törmää johonkin kävellessään silmät liimattuna puhelimeen. Harva edes pyytää anteeksi osuessaan toiseen ihmiseen. On tehty oma matelevan kävelyn väylä molempiin suuntiin näille mobiiliterroristeille. Englantilaiseen tapaan vasemmanpuolinen liikenne siinäkin näyttää vallitsevan. Kävelisitkö itse tässä vai vieressä kulkevaa normaalia kävelykatua?

Ja sitten pääsemme viimein kisapäivään. Jees, aamuherätys kuuden maissa, kahvia koneeseen ja protskujuomat seiskalta. Lisää kahvia koneeseen ja kasilta kevyt lautasellien kaurapuuroa. Aika tyypillinen setuppi ihan arkiaamunakin, no puuro nyt toisinaan jää välistä, mutta tuolle heräämisajalle ei teollisen ajan ihmisen evoluutio ole osannut korjata eroa arjen tai pyhän osalta. 

Ilmatieteenlaitos sanoo tähän päivään hienoa keliä, täyttä aurinkoa ja +10 astetta. Takana ovat ne lumikinokset, joita vielä alkuviikolla nähtiin. Taitaa se kesä pikkuhiljaa lipua tähänkin satamaan. No nyt kello näyttääkin jo olevan sen verran, jotta juoksukuteet päälle ja menoksi.

Kyllä vaan tosiaan hienon kelin teki ja numerolappua kisatoimistosta hakiessa tunnelma nousee entisestään. Ihmiset parveilevat tuttuun tapaan Hyrylän Rykmentinpuistossa, kuin kalaparvi pinnalla pullanmuruja veteen heitettäessä. Maalisuora sitä vastoin vielä pelottavan hiljainen. Kai siihen uskaltaa juosta sentään reissun päätteeksi?

Matkaan päästiin kellon lyödessä 11:00, korvissa normi metallikattaus kellon muistista, lippa taakse ja PAM. Sit mentiin!

Alkumatka monesti tulee juostua liian kovaa, mutta näitä reissuja on jo sen verran monta takana, että suurin alkuinto on karissut vuosien varrella, eikä sitä vaaraa tänäänkään ollut. Ekan kolmen kilsan aikana muutamia hitaampien ohituksia ja sen jälkeen sai mennä kutakuinkin yksin, edellä juokseva pitkällä, luokkaa 100 m. Se oli hyvä, sai mietiskellä omiansa. Joskus puolikkaalla on joutunut kuuntelemaan lähes koko järven kierroksella samaa vauhtia juoksevan henkilön huohotusta ja krökimistä. Ei sekään ihan parasta ole.

Tämäkin kymppi oli varustettu juottopaikalla, joka kuvan kierroksen pohjoispäässä. So:llekin tyrkyttivät, mutta "ei kiitos" tällä kertaa. Eihän yleensä omaksi ilokseenkaan kymppiä juostessa juotavia mukana ole, eikä tarvita tällä matkalla. Toki sen verran takaisin on otettava, kun viimevuoden vastaavaa lenkkiä muistelee, juoma oli kovinkin tarpeen ja kuolema kuiskutteli jo juottopaikalla. No, silloinhan oltiin kotiuduttu ulkomaan reissusta juuri ennen kisoja ja oli vielä hieman ns. matkastressiä kehossa. Se on joskus sellainen stressi se.

Tällä kertaa reissu vaikutti kaikin puolin olotilojen suhteen sujuvalta, keskinopeus 11,6 km/h ja sykealueet kuvan mukaisesti aika limiiteillä lihashapen riittävyyden suhteen, keksisykkeen ollessa 157 l/m. Toki loppua kohden pientä puristusta aina tarvitaan, eihän se muuten kisatapahtumalta tuntuisikaan.

Ehkä ainoa lenkin hieman vaikeampi vaihe tuli vastaan n. 7 km kohdalla, jolloin oltiin jo riittävän pitkällä, jotta jaloissa vastetta tuntuu, mutta samalla kuitenkin vielä kolmisen kilsaa matkaa edessä, joka sekin tulee painamaan. No, tässä vaiheessa korviin pärähti kuin johdatuksesta kotimainen Norther "Final Countdown" versio ruotsalaishemmojen biisistä. Sehän sai unohtamaan jalat saman tien, ranteesta hieman volumea lisää kiitos ja sit mennään taas, fainal lähtölaskenta alkaa.

Hoplaa, maaliin taas tultiin, ilman sen suurempia loppukirejä ja maalialuekin oli saatu kansoitettua lenkin aikana. Enää ei tuntunut siltä, että uskaltaako sinne juosta, tyhjään maaliin. Kellonvartijasetä huuteli mikrofoniin maaliin saapuvien juoksijoiden nimiä ja aikoja, läähättävien juoksijoiden hoippuessa vetelästi kalkkiviivalta eteenpäin juomapisteelle ja siitä palkintoa hakemaan.

Siinä se lätkä nyt on sitten sulassa sovussa muiden kaapin asukkien kanssa. Niin, ihmisellehän ei mikään riitä, katse kääntyykin jo tulevaan. Mitäs sieltä kalenterista sitten seuraavaksi on tulossa? Taitaapi tulla Tuusula MTB...