Juu, kyllä, Hoosiannaa huutavat. Että, kun Satunnainen ohikulkija tossa ensimmäisen pitkän lenkin tälle kaudelle heitti ja huomasi tekemisen aika vaikeaksi käyvän loppua kohden. Reidet huusivat otsikkoa mukaillen ja muutenkin olo aika fletsu alkoi olla. Toki siinä peruspyöräilijöiden selät taustapeilin kuvaksi edelleen vaihtuivat.
Kärsimyksen kautta. Niin, onko tässä maailmassa kirjoitettu yhtään sanaa ilman ensin koettua kärsimystä? Ilman kärsimystä ei ole kerrottavaa. Kuka muistaa edes sellaisia päiviä jälkeen päin, jotka sujuneet täysin ennalta arvatusti. Heti, kun asiat alkavat mennä pieleen tai syntyy muuten kärsimystä, alkaa sanaiset arkut aueta.
Lenkkikaverina tällä kertaa kotimainen Thy Kindom Will Burn albumi "The Void and the Vengeance". Yksi kaikkien aikojen kovin riffi "Nothing Remains" biisin alussa. Aijai sentään, välillä osuu...
Usein on huomattu, että menomatkalla reitti vaikuttaa sekavalta ja aiheuttaa reittisekoilua. Takaisin päin tullessa saattaa aueta oikea väylä ja löytyykin se unelmareitti.
Niin tälläkin kerralla. So löysi paluumatkalla parhaimman reitin seuraamalla erästä naispyöräilijää. Taisi täti tuntea reitin ilman navigaattoriakin. Sillä varmuudella mentiin ja oikeaa polkua So:lle ohjaili...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti