Luonto tarjoilee 2022

On taas se vuodenaika, jolloin kesän työleiri kutsuu ihmistä. Toki tällä leirillä levätäkin saa, jos siltä tuntuu. Ei työnjohtajaa ole perään katsomassa. Tuo sisäinen ääni se lähin ohjaaja taitaa olla. Varmaan tässä vaiheessa jokainen tietää jo mistä puhutaan, vapaa-ajan asumisesta.

Aijai, mitä kelejä useamman viikon ajan jo riittänyt. Lämpömittarin neula seilannut kolmenkymmenen asteen molemmin puolin. Niin nytkin. Aloitetaan viikon retki polkaisemalla fillarilla vapaa-ajan toimintavyöhykkeelle sellaiset 50 km. Työpäivän päätteeksi ihan hyvä lenkki, jotta päästään asian päälle. Tarkoitus hoidella päivittäiset työasiat läppärin ja lisänäytön avulla, tavanomaisesta työpisteestä poiketen. 

Katsellaan mitä reissu tuo tullessaan. Tervetuloa mukaan...

Taukopaikka jaettiin joutsenen kanssa. Ilmoitti kovalla suhisevalla äänellään, So:n lähestyessä rantaa, ettei liian lähelle sovi tulla. Lienee ominut rannan jo ajat sitten. Kunnioitetaan ääntä.

Perille päästessä aika rientää ja mukavaa lekottelua auringossa antaa. Rouva ehti paikalle ensin ja oli laittanut mansikkajuomat odottamaan. Aijai, kyllä pyöräilijän kelpaa. Yhtään hyttystä ei näy.

Tällä reissulla tarkoitus saada puuhommatkin siihen malliin, jotta talven yli takka ja kylpytynnyri lämpeävät. Ja syntyihän sitä tulosta, kun vauhtiin päästiin. Rouvalle taisi suurin osuus puutekemisestä osua tällä kertaa. Suukko siitä.

Sammalta katolla... jo parin vuoden ajan mieltä painaneet. Jännästi jokaisen paanun kärkeen kerää sammalta varjon puoleiselle lappeelle. Auringon puolelle ei koskaan ole tullut. Nyt kaikki rapsuteltu pois vanhalla pitkävartisella grilliraudalla, jossa teräsharja. Hyvä väline tähän tarkoitukseen. Pitääkin laittaa talteen.

Kallion pesua... Niin vakaa kuin tuo kallio on talon perustana, aika liukkaaksi tulee, ellei silloin tällöin pesua anna. No mutta, siihen se painepesuri oiva keksintö on. Taas uskaltaa kävellä sateellakin ilman pelkoa jalan lipsumisesta.

Pientä sähkökaapelin kiinnitystä vielä tarvittiin kallion pintaan. Tuotakin kohta parikymmentä vuotta suunniteltu eli tekemistä vailla valmis.

Tällä kertaa työosuus saatiin mallilleen aika ripeästi iltapuuhastelun merkeissä ja jäi aikaa keskittyä rouvaan enemmän. Yhteisiä muistoja luotiin ja elämän ihmeellisyyttä hämmästeltiin. Laatuaikaa aikuisten kesken. Mökillä elämä syntyy ja syvenee...

---

Toki välillä tarvitaan luonnonhelmaa ja kalastamista. Ahti vaisulla tuulella. Ei saalista, mutta mukavaa ajankulua kuitenkin.

Paikallinen lokkirouva yritti hieroa syvempää tuttavuutta, mutta valitettavasti tunne ei ollut molemminpuolinen. Kovin uteliaalta vaikutti, olisiko eväskori houkutellut?

Aijai, ne maisemat... niin, ei sen pelkkää työleiriä tarvitse olla.

Musiikki tällä reissulla suomiralli voittoista settiä. Kaikki kesän radiosoittobiisit valjastettu soittolistaan ja vielä vähän päälle. On "Polee ja rofee", "Oo vielä sekunnin mun", "Amatimiestä" ja "Villieläintä", ym. Kyllä suomipopillakin paikat jytisemään saadaan.

---

Taas kerran pääsemme tarinan loppupäähän ja on kotimatkan aika. Upea viikko takana. Fillarin selkään siis matka käy. Juomapullot jo odotelleet jääkaapissa hyvän tovin. Tossa taukopaikalla tämän parin tunnin lenkin puolivälissä paarmoilla tuntui olevan käsittämätön tuttavuuden tekemisen halukkuus. Valitettavasti siinä muutama jo tappoikin itsensä lemmenkipeyksissään.

Matka meni joutuisasti, ilman paitaa totta kai näissä keleissä. Rouvan laittamat rasvat selässä tulivat tarpeeseen. Autoilijat huomioivat hienosti pyöräilijän ja riittävän kaukaa kiertävät. Kyllä kesällä kelpaa.