Sukuvika, jos suksi ei luista...

vai luistaako? Satunnainen ohikulkija on todennut sen tänäkin talvena luistavan.

Elämme harvinaista talvikautta näillä leveyspiireillä, jolloin kauden ensilumi jäi heti maahan ensimmäisestä päivästä alkaen. 

Eipä muistu So:n mieleen toista talvea, jolloin joulukuun alussa polut olisivat olleet pyörälenkeillä kuivat aina siihen ensilumen tuloon asti. Tyypillisesti märkää ja metsät täynnä laajoja lätäkköalueita marraskuun lopussa. 

Heti ensimmäisten lumisateiden jälkeen tuli vähitellen lisää ja ladutkin jo joulukuun alkupuolella hyvässä kunnossa. Välillä jopa vaikeuksia valita, lähteäkö maastopyöräilemään vai hiihtämään viikonloppuna, jolloin aikaa viettää pitempiä pyrähdyksiä luonnon helmassa.

Tällä kertaa valinta vei ladulle. Kevyttä luistelua maisemista nauttien. Pakkasherra puhisee nollan tuntumassa ja aurinko hellii säteillään. Repussa lämmintä glögiä ja raikasta mehua. Päivän luisto hyvä, vaikkei kalustoa ole huollettu miesmuistiin. Kilometrejäkin kertyy kuin itsestään. Kanssahiihtäjiä jonkin verran liikkeellä. Lienee upea keli houkutellut ihmiset liikkeelle pesäkoloistaan.

Taukopaikalla ei siipiveikkoja näy. Talvella tuntuvat linnut hävinneen muille maille tai jos jokunen lähistöllä onkin, ovat niin piilossa lumen peittämien oksien suojassa, ettei paljastu. Ympäristö kuulostaa täysin äänettömältä, nukkuu ruususen unta.

Lenkin loppupuolella So huomaa liikkeen vaikuttaneen ja mielen virkistyneen. Jalat valmiit viimeaikoina vähemmän totutetun liikkeen tuloksena. Taitavat jo odotella kevään rulliskauden avausta. Nooh, pyritään vielä hetki tarjoamaan tuota lumien liukulankkua. Päivän keskisyke matala 102 l/m. Olikohan lenkki liian rauhallinen?

Noni, sit saunaan...