Metsän eläväiset
Toinen huussipolun aurikopaneelivalaisin oli pimentynyt. Avattiin ja havaittiin etanan pistelleen poskeensa virtakytkimen johdot, sekä koko kytkimen muutenkin. Toki tuon valaisimen kuoren kulma oli rikki, joten siitä ilmeisesti sisään pääsi. Kyllä noille metsän elukoille vaan kaikki tuntuu kelpaavan. On sitten hampaita tai ei. No nyt kytkin on ohitettu lisäjohdolla. Saa sitten nähdä, toimiiko vai ei. Niin, sitä ei sitten tiedä, että kuinka hyvää se tekee tuollaiselle etanallekaan isoja määriä muovia pistellä poskeensa.
No joo... tuomiohan tässä langetettiin ainoalle paikalta kiinni jääneelle. Voihan tuossa kotelossa toki olla jokin muukin otus vieraillut. Kotelon kulmassa oleva reikä vaan on sen verran pieni, ettei juuri tuota etanaa isompaa ole voinut sisään mahtua. Niin ja sähköinen oikosukuhan tuon toki luultavimmin on saanut aikaan, mutta onhan se jännittävää saada joku kiinni itse teossakin.
Aijai, kyllä se aurinko vaan lämmittää vielä syyskuussakin.
Huomenna voitaisiin veneillä Pirttisaareen. Katsotaan nyt toki ensin, onko So:n vene edes rannalla siinä kunnossa, että voidaan merelle lähteä. Polttoainetta on jo haettu tänään, kauppareissun yhteydessä. Tuli nimittäin huomattua sellainenkin asia, että vesi oli jäänyt ottamatta kaupungista mukaan. Tuo kaivon vesi, kun on hieman rautapitoista. Hampaiden paikat taitaa ruostua. No, kyllähän sitäkin juomaan pystyy hätätapauksessa, mutta tuntuu paremmalta mennä kaupan vedellä tässä vaiheessa.
Tästä ei loma voi paljoa parantua. Jenny äänessä radiossa, aurinko paahtaa tähän aurinkotuoliin ja avointa aikaa pukkaa koko viikko. So siis mökin terassilla tällä kertaa. Saunankin voisi tälle illalle lämmittää. On tässä vieressä toki toinenkin eläväinen aurinkoa ottamassa, kuten kuvasta näkyy. Sitä ei sitten voi tietää, että kumpi meistä nauttii enemmän tuosta auringosta.
On siinä vaan melkoinen ero noiden moottorisahojen viiloissa. Taisi olla pykälän verran kokoeroa näissä kahdessa. Tuo oikeanpuoleinen on juuri se, mikä tämän sahan terään kuuluu ja vasemman puoleinen se, jota So tähän asti käyttänyt. Vasemman puoleinen mielellään hyppäsi hampaan yli teroitettaessa, kun hieman liian paksu oli ja näin ollen tylsytti sen. Oikean puoleinen taas painuu hampaaseen juuri niin kuin kuuluukin ja teroittaa halutulla tavalla. Ai, että se terä syö nyt puuta kuin hampaat näkkileipää konsanaan.
Olisi 18:21 ja lumoavan hienolta näyttää metsä, kun puoliksi aurinko vielä puihin osuu.
Kyllä tuossa aiemmin Satunnainen ohikulkija sai kasvot hiessä taas huomata, että vähän kuin avioliitossa tuon mönkijänkin kanssa olisi. Sellainen viha-/rakkaussuhde meille on muodostunut. Tekisi mieli ajaa koko laitos kaatopaikalle, mutta ei sitä oikein sinnekään raaski antaa. Paljon toimivaakin osaa siinä vielä on.
Uusi tulppakin tuolle tarjottu, kuin kukkakimppu naiselle konsanaan. Mutta ei se vaan ota lempi tämän metallimorsiamen kanssa syttyäkseen...
Pirttisaari
Juu, klo 08:55 olisi. Kyllä tämä mökin sänkykin vaan aika kova sana on, jos on sitten hotellienkin. Satunnainen ohikulkija heitti juuri kaffepannun tulille. Kohta sitä saadaan. Luonto tuttuun tapaan tässä ympärillä täysin pysähtynyttä. Tänään mennään tutustumaan Pirttisaareen.
Tuossa terassilla pyörähtäessä tuli havaittua, että aika lämpimältä tuntuu näin syyskuiseksi aamuksi ilmanala. Yhtään ei tuule. Taitaa siis olla hyvä päivä veneilylle ja retkeilylle.
Mielenkiintoista asiaa murteista kertovat Puheen Aamussa. Kohta alkaa Akti. Japanin antautumisesta ja toisen maailmansodan loppumisestakin tulee tänään kuluneeksi 75 vuotta.
No niin, sitten kohti rantaa. So havaitsee vedenpinnan olevan älyttömän alhaalla. Siinä ja siinä, että edes venettä saadaan vesille telojen päältä.
Ja sit taas mennään...
Hienoja maisemia ja kevyttä aallokkoa. Lämpimältä tuntuu ilma ja matkanteko sujuu oletetusti karttaa ja maisemaa vuorotellen vilkuillen.
Pirttisaaren porteilla So kuitenkin huomaa, että jossakin se raja tulee vastaan. Aallokko alkaa olla lounaan suunnasta sellaisella tasolla, johon järki ei enää meinaa riittää tällä veneellä. Pakko antaa periksi ja kääntyä takaisin. Sitä ei sitten tiedä, onko tuossa kyse järjestä vai pelkästä itsesuojeluvaistosta.
No, joka tapauksessa Pirttisaareen laituriranta on nyt nähty, mutta ei sinällään koettu. Taaskaan ei kuva kerro ollenkaan vallinneita olosuhteita ja aaltojen kokoa.
Niin, vaikka itse Pirttisaareen ei päästykään, niin onhan noita hienoja ja tyveniä rantoja saaristossa muuallakin. Uskomattoman hienon auringonottopaikan So taas löysi. Sai uikkareilla roitistella ja eväitä syödä kaikessa rauhassa.
Kyllä toi Liimatta vaan taas niin mielenkiintoista materiaalia tuolla Puheella tarjoilee, että pakko sitä on oikein keskittyä kuuntelemaan venereissun jälkeen.
Lada:sta puhutaan. Mikä voisi olla mielenkiintoisempaa? Onhan se So:nkin autoilu-ura tuolla ihmevekottimella alkanut. Neljän litran kannu siinä öljyäkin paloi parin sadan kilometrin matkalla. Venttiilien ohjainkumit aika loppu taisivat olla. Mutta ei toi kärry So:n hataran muistin mukaan paljoa sauhuttanut kuitenkaan.
Lada:n kaasupoljin on syöpynyt erityisesti mieleen, kun polkimen alareuna lattiaan oli saranalla kiinnitetty. Tuollasta setup:ia harvemmin näkee nykyautoissa. Toinen mielenkiintoinen juttu oli mustat tekonahkaiset penkit, jotka olivat talvella -15 asteen pakkasessa niihin istuttaessa sen verran kylmät, että se sai So:kin pelkäämään jälkipolvien jäävän kokonaan syntymättä.
No nyt joku lintu huutaa niin kovaa tuossa ohi mennessään, että kaikki varmaan huomaavat ja ajatuskin katoaa.
Niin, en sit tiedä, mutta yksi kolarikin tolla Latuskalla tuli tehtyä. Lounais-Suomen kauppakaupungissa siihen aikaan viikonloppuiltaisin nuorisolla oli tapana ajella ydinkeskustassa korttelirallia, neljän kadun muodostamaa kierrosta ympäri. Samaan aikaan katujen jalkakäytävät pursuivat kävellen kiertäviä jalkamatkassa liikkeellä olevia nuoria. Tätä korttelirallia kiertäessä sitten So:n katse oli kiinnittynyt liian pitkäksi aikaa jo tulevaisuuden haaveisiin ja silloin se Datsun 100A:n takaluukku olikin jo kasassa ja Lada:n konepelti rypyssä. On se vaan aika pienestä kiinni. Katsojia ja hyviä neuvonantajia siinä tietysti riitti sitten melkoisesti, perjatai-iltaa, kun taidettiin elää. Oli sekin aikaa So:n tuolla vaikuttaessa...
Aurinko näyttää jo jäävän pilvien taakse ja saa alkaa vetää pitkähihaista paitaa päälle.
Tänään ei jaksa noita puuhommiakaan enää tehdä. Oli sen verran hienot maisemat tuolla merellä, että mennään näillä muistoilla tämä päivä.
Tuskin So venettäkään enää tälle vuodelle ajaa sen enempää, muuta kuin sitten seuraavaksi rampin kautta trailerille talvehtimaan. Niin, siitä aallokosta Pirttisaaren edustalla vielä sen verran, että aallot olivat kyllä sitä luokkaa, että tuollaisella So:n veneluokalla oli pakko kumartaa ja nöyrtyä merten voimien edessä. Alkoi meinaan tuulilasi ja kasvotkin jo kastumaan. Kartasta puhumattakaan, josta sai ikkunalastalla vetää muovipintaa kuivaksi sitä mukaa, kun pärskeet ja tuuli toivat uutta tilalle. Lisäksi silmälasit tuossa vaiheessa vaativat myös pyyhkimistä. Ja So:kin sentään aika kokenut merikarhu on avomerilaivuritutkintoineen päivineen.
Sinällään jännä juttu, että ei tossa ilmatieteenlaitoksen mukaan puhuttu 7-8 m/s isommasta myräkästä. Siinähän se juuri merellä onkin, kun tuo 7-8 m/s on aika lailla eri asia sisävesillä, verrattuna ulkosaariston uloimpaan saareen ja siinäkin vielä puuskissa puhutaan ihan eri nopeuksista. Joka tapauksessa taas yksi kokemus lisää.
Puuhommia
Ota mieleesi ihminen, jota vähiten haluaisit nähdä. Pue tälle pellen kasvot tuohon naamalle ja naura iloisesti. Nauruterapiaa radiosta työntää. Klo 06:09 olisi ja varmaan tässä muutama hetki olisi hyvä ottaa vielä unen puolella So:nkin.
No niin, 07:23 ja So laittaa kaffepannun tulille. Tänään voisi taas saunankin lämmittää ja viikonloppuna pesaista tämän torpan ikkunat, kun ei taida olla pariin vuoteen näihinkään kajottu. Niin ja vähän tota mönkkäriäkin voisi tänään vielä kutkutella, jos vaikka sitten yhteinen sävel tuohon käymispuoleen saataisiin. En kyllä tiedä, aika hitaasti lämpeävältä vaikuttaa tämä neitokainen. Työstetty jo vaikka ja kuinka, mutta kylmänä vaan pysyy. Kun ei vaan ole sitä yhteistä tahtoa saada konetta käyntiin. Uuden kaasuttimenkin So metallimorsiamelle aiemmin on tarjoillut, jotta sopivat liemet kurkkuun kaatuisi, mutta kun ei, niin ei. Toki tuon liemipuolen kuntoon tullessa kehräsikin iloisesti muutaman kuukauden. Kyllä se varmaan on sitten seuraavaksi tarkastettava kokonaisuudessaan uusiksi tuo kipinäpuoli, josko sitä meidän välillä sentään jotenkin saataisiin syttymään.
Niin, eikä noita metsähommiakaan oikein houkuttaisi tekemään, kun hirvikärpäsetkin taitavat olla jo liikkeellä. Tosin yhtään ei vielä ole nähty.
Tänään onkin pilvisempi päivä. Tosin juuri, kun tuo tuli sanotuksi, niin aurinkohan se sieltä taas alkoi pilkistellä. Ei tässä kyllä paljoa takkaa ole tarvinnut lämmitellä. Sen verran tullessa laiteltiin, että saatiin toi hautakivilaitos hieman lämpimän puolelle, ettei asumusta ainakaan kylmemmäksi tee.
Klo olisi 13:06. Aijai, kun teki hyvät säväykset päivän lounas. Perunoita ja sipulisilliä oli menussa. Hieman ison kokoista sillinpalaa tosin oli So:n makuun. Eihän tuossa paljoa vihreää ollut, noin niin kuin ravintokaavion näkökulmasta jatellen. Menköön tällä kertaa perunat kasviksina ja otetaan vitamiinit poretabletin muodossa sitten myöhemmin.
Äsken soitteli äijä sähköverkkoyhtiöstä. Haluavat kuulemma vetää maakaapelia So:n ja naapurin tontin rajaa myöten. Lupasi laittaa kuvia ja suunnitelmia sähköpostiin. Katsotaan ja kuunnellaan...
On tässä taas vähän puuhommiakin tehty kellon ollessa jo 18:12. Ei nyt mitään merkittävää, mutta jotakin kuitenkin. Ystäviämme hirvikärpäsiä ei ole näkynyt.
Aikanaan, kun So tätä paikkaa uudisasukkaana alkoi raivata ja metsään aukkoa asumukselle tekemään, niin silloinhan niitä riitti. Villapaita ja lippis olivat suosikkeja näille vihulaisille. Mutta eihän hirvikärpäset siellä ole, missä ei hirvet liiku ja voikin sanoa tässä ympäristössä vuosi vuodelta vähentyneen, eikä useampaan viimeiseen vuoteen ollenkaan näkyneen.
Kylläpäs tuo Beast in Black:n "From Hell with Love" albumi taas puhuttelee taustalla. On se vaan kova tämäkin...
Miekkailija
08:17 taas olisi ja kaffe just heitetty tulille. Niin, tossa se just on. Että mikä sitten on mielenkiintoista tässä yksittäisen ihmisen elämässä. Ei varmaan mikään, jos muiden mielipiteitä kysellään. Mutta, noin itsekkäästi asia nähtynä, niin onhan jokaisen ihmisen elämässä aika paljonkin sitä mielenkiintoista materiaalia tarjolla. Radiossa taas herätellään ihmisten ajatuksia...
Niin, tosiasia on kuitenkin nyt se, että tässä torpassa ei ole maitoa. Ja sehän ei oikein sovi tuon kahvin kanssa yhteen. Kyllä tämä kahvi vaan aika kitkerältä maistuukin mustana, huh huh.
Puheen Kenttämaa:kin taas aika hyviä juttuja heittää. Vitsin juuri murjaisi Lemmy Kilmister:tä ja Bruse Dickinson:sta. Toki noitahan voi lueskella sitä varten perustetusta "hevivitsit" sivustoltakin. Iron Maiden:n Dickinson on kuulemma ollut olympiatason miekkailijakin. What? Monenlaisia ja yllättäviäkin kykyjä ihmisillä tuntuu olevan.
Kertoi lisäksi just banaanikärpäsestä jossakin laboratoriokokeessa, jossa oli kärpänen juonut kokeessa tarjottua alkoholia, kun oli tuntenut itsensä torjutuksi toisen naaraspuolisen kärpäsen taholta. Että, mitä siellä pienen banaanikärpäsenkin päässä voi niin paljoa liikkua, että tuollaistakin voisi ymmärtää?
Illan tullen So huomaa mökin nallenkin aika lailla haljenneen. Olisikohan jäänyt kesän lämmöissä aurinkorasvat laittamatta tai jotain? Eikä se raukka ole vieläkään silmiä itselleen saanut. Taitaa haljeta kokonaan jo ennen kuin ehtii itse edes asiaa näkemään.
Kalkkiviikoilla
Klo 07:32 olisi. Satunnaisella ohikulkijalla alkaa tämä lomaralli kohta olemaan ajettuna maaliin ja pitkä syksy edessä. Näin se kesäkin vaan aina loppuu aikanaan...
No, ei nyt sentään vaivuta synkkyyteen. Syksyssä ja talvessa on taas omat mielenkiintoiset juttunsa. Alkaa jo hieman läskipyöräkin pyöriä mielessä talven rientoja ajatellen. Missähän ne nastalenkkaritkin mahtavat olla, ehkä löytyvät pienen etsiskelyn jälkeen.
Kyllä se siitä taas, ei muuta kuin täysillä eteenpäin ja tsemppiä kaikille!
Jo useamman kerran lukeneena tuota So:n mukavaa, hupaisaa loman kuvausta, pitää todeta, että eipä taida parempaa tapaa lomanviettoon ollakaan, kuin tehdä se omissa mökkimaisemissa!
VastaaPoista