Jos miettii sitäkin, mikä bändi ihmiselle, meille kullekin, on antanut eniten elämyksiä kuuntelun saralla muutamien viimeisten vuosien aikana. Elämyksiä, jaksamista, motivaatiota, iloa, tunnetta suurempaa. Niinpä... se on varmaan hyvin henkilökohtaista, yksilöllistä ja erilaista jokaiselle.
Satunnaiselle ohikulkijalle se voisi olla kotimainen bändimme Brymir ja jos albumia haluaa funtsia, "Voices in the Sky". No, nyt sitten ollaan tultu siihen hetkeen, jotta kyseinen bändi laskeutui Etelä-Suomen Hämptoniin, Hämeenlinnakin tunnettu. Lempinimi ilmeisesti paikkakunnalla herättänyt tunteita suuntaan jos toiseen. Eihän nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä, vai miten se menikään?
So saapui tapahtumapaikalle etuajassa jo päivää ennen h-hetkeä. Tarkoituksena tutustua kaupunkiin junan kyydissä kulkeneella fillarilla ja vierailla, mm. Sibeliuksen syntymäkodissa ja totta kai itse Hämeen linnassa.
Suistoklubi keikkapaikaksi aika pieni, mutta tuntui silti porukka mahtuvan, tiivis tunnelma. Keikan aloitus venyi melko myöhäiseksi, lähemmäs yhtätoista, Mors Subitan osuuden peruuntumisen takia. Tämän, kun piti esiintyä ensin ja yhdeksältä aloitella.
Viimein alkoi tapahtua. Ilmoille kajahti avausbiisi "Voices in the Sky", joka aukaisi fanien sielujen salaisuuksien hanat kertaheitolla. Siihen perään "Landfall", aijai.
Yksi havainto heti alkuunsa oli miellyttävä äänentaso, korvatulpat kun olivat unohtuneet hotellille. Useinhan keikkapaikoilla on lähes mahdotonta olla ilman. Äänitarkkailijalle pisteet, yes.
Välissä muutama biisi vanhempien levyjen tuotantoa ja sitten taas paluu uusimman albumin työstöön. Johan tämäkin levy kolmatta vuotta käy, ettei sinällään ihan uusi enää ole.
"Rift Beetween Us" loi salin ilmapiiriin mystisen tunnelman. Vaikka kyseistä biisiä ei jokainen slovariksi tunnustaisi, lienee sanoitus vaikuttava monen mielestä. Muutama kännykän taskulamppukin taisi kohotetuissa käsissä musiikin tahtiin heilua puolelta toiselle.
Seuraavana tarjoiltu "Speeds of Downfall" kuulutti tanakampaa menoa ja sai yleisön viimeisetkin nukkujat heräämään illan rientoon. Tämän jälkeen bändiesittelyä ja yleisön laulatusta, yleistä hengen nostatusta. Sit taas lisää soittoa...
Ja kun erinäisten lavatapahtumien kautta viimein päästiin "Fly with Me" kohdalle, paikan tunnelma ja yleisö oli ajettu loppuun, vastustamattoman antautumisen merkkinä suonosoitukset räjähdysmäiset ja kaikki olivat valmiina yhteiseen lentoon bändin kanssa.
Illan päätteeksi vielä hetki istuskelua Suiston baarissa tunnelmaa haistellen ja illan tapahtumia maistellen. Ajatukset leijuivat edelleen Brymirin tekemisen tahtiin, maailma oli saatu taas uuteen malliin ja siitä olikin leppoisaa liukua ajatusten aallokossa kohti lähellä olevaa hotellia, taas yhtä kokemusta rikkaampana.
P.S. palataan jossakin vaiheessa erikseen tekstin alussa mainittuihin Sibeliuksen syntymäkotiin ja Hämeen linnaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti