Myrskylän kymppi

Palataanpa hetkeksi tapahtumaan, jota ei korona vienyt. Edellisellehän niin kävi. Sinällään jännä juttu, vaikka samaan aikaan monta muuta juoksutapahtumaa järjestettiin ympäri Suomea, tuota edellistä ei.

Nyt olisi tarkoitus heittää perinteinen loppusyksyn Myrskylän kymppi. Pääseehän tuollakin puolikasta juoksemaan, jos mielii, mutta So:lle riittää tässä vaiheessa juoksukautta kymppi. Hieman ylikin virallinen matka taitaa olla, 10,3 km. Tuossa se viimeinen 0,7 km lienee lenkin hankalimpia osuuksia. Löysää sahanpurua ja pari tiukkaa nousua, jalkojen ollessa muutenkin jo soseena.

Niin, tosiaan. Viikko olisi vielä aikaa laittaa kroppa siihen asentoon, että tossu lentää. Kesälomadieettien jälkeen se vaatii taas pientä hiomista. Pari tehokasta lenkkiä vielä ehtii vetää. Ensimmäinen voisi olla kymppi ja toinen vähän lyhyempi, sitten taas pari lepopäivää ennen kisapäivää.

Gps-kellohan ladattiin uusilla biiseillä jo edellistä maratonia varten valmiiksi. Tosin tässä viimeisten lenkkien myötä on alkanut Neljä Ruusua maistumaan hieman lattealta ja vähintäänkin kylkeen Omnium Gatherumia huutaa.

No niin, nyt on kisalenkki juostu. Olo kuin uitetulla rotalla. Kevyesti tuli vettä taivaalta koko ajan. Paidan saa rutistaa kuivaksi. Housuja ei viitsi kuiviin vaihtaa tässä kaiken kansan nähden. Sinällään kevyt sade lämpimällä ilmalla on hyvä lenkkikaveri. Ei huomaa hikeä ollenkaan, virkistävän sateen huuhtoessa kasvoja.

Piti vaan lähinnä lähteä nautiskelemaan tapahtumasta ja fiilistellä. Kisa antoi kuitenkin kympin matkalle ihan ok ajan. Seitsemän kilometrin kohdalla päästiin flow-tilaan, jolloin OG:n "Be the Sky" jylisi korvanapeissa ja juoksun sai unohtaa. Annettiin mennä omalla painollaan ja keskityttiin musiikin poljentoon. Se on juoksua parhaimmillaan.

On tuolla rintaan kiinnitettävällä numerolapulla joku kumma vaikutus, koska saa yskivän koneen hyrräämään uutta vastaavalla teholla. Oman kisa-ajan toisiin vertailu on turhaa. Jos matkan kovinta aikaa katsoo, tulee vaan masennus. Jos taas loppupäätä, ei sekään iloiseksi tee. Lienee parasta verrata omaa aikaa aiempiin omiin suorituksiinsa. Eikä sekään kovin tärkeää ole. Pääasia on nauttia siitä tekemisen ilosta, mikä tällaisiin tapahtumiin liittyy. Tapahtuman mestari itsekin paikalla nähtiin.

Mitali ja tapahtumapaita tarjoillaan jokaiselle. Se on hyvä muisto itse kullekin osallistumisesta. Kannustaa osallistumaan taas seuraavana vuonna, se taas kannustaa juoksemaan muutenkin pitkin vuotta ja se taas puolestaan auttaa jaksamaan elämää ylipäätään. Ympäri käydään, yhteen tullaan. Kun jaksaa elämää, jaksaa taas juosta. Siinäpä vasta terveellinen noidankehä.

Maailma, lapses valmis Yyterin maratonille on! Seuraavaksi siis Yyteriin. Lokakuussa vielä tarkoitus osallistua. Satunnainen ohikulkija suosittelee kisatapahtumia jaksamisen kannustimena 5/5...